Yrittäjyys - Minun tarinani sisustussuunnittelijaksi


















Seisoin pienen maalaiskoulun pihamaalla ja mietin, lähdenkö polkemaan kotiin, kilometrin päähän  jossa sisarukset olivat juuri palaamassa koulusta, vai lähtisinkö polkemaan vähän kauemmaksi, kolmen kilometrin päähän. Siellä oli äidin ja isän työpaikka, viereisissä rakennuksissa. 

Isän rakennuksessa oli likaisia työmiehiä, jyskyttäviä kovaäänisiä koneita, rasvantuoksua, trukkeja ja kuorma-autoja. Työmiehet puuhasivat omiaan, kun ohitin heidät mennäkseni toimistoon, joku taisi huomata tuloni ja moikata kaukaa. Osa työmiehistä tykkästi hauskuuttaa minua ja he ottivat minut joskus mukaan korttipeliin, jota tauolla tavalliseen tapaan pelasivat. Se oli niin makeeta! Taukohuone oli täynnä tupakansavua, mutta se oli 70- ja 80-luvun vaihteessa hyvin tavallista. Isän toimisto oli käytävän päädyssä, huone oli suurin kaikista ja siinä oli monta ikkunaa. Hänen huoneeseen piti mennä varoen, jos hänellä olisi vaikka joku asiakas tai tärkeä puhelu meneillään. Isä ei pitänyt turhasta häiriöstä, joten opin kurkkaamaan ovenraosta varovasti. Lempipaikkani oli kuitenkin ruokalassa, jossa oli ihana keittäjä Rauha, joka passasi minua ja laittoi ruoan pöytään. Hän oli lempeä ja avulias. Hän ehti pysähtyä hetkeksi pienen lapsen äärelle ja kysyä mitä kuuluu. Torstaisin Rauha valmisti hernekeittoa ja kropsua. Se oli niin hyvää!

Äidin työhuone sijaitsi samassa toimistossa kuin isäni, mutta hänen varsinainen työnsä oli kuitenkin viereisessä rakennuksessa. Muistan edelleen sen saumurien hurinan korvissani, ne surisivat kilpaa ensi kovaa ja sitten vaimentuen loppua kohden ja taas uudestaan. Radio soi taustalla vaimeasti. Kankaiden voimakas tuoksu, naisten puheensorina ja taukojumppa ovat juurtuneet kovalevylleni ikuisiksi ajoiksi. Ihastelin ompelijoiden tekemää jälkeä ja lukuisia tyynykasoja, jotka houkuttelivat hyppäämään sekaan. Ja joskus hyppäsinkin, ja sain huutoa osakseni! Heh. Se ei tietenkään ollut sallittua. Tyynyt, päiväpeitot ja erilaiset ikkunaverhot lähtivät asiakkaille, mikä minnekin.

Olen siis yrittäjien tytär, se on elämä, josta tiedän ja johon opin jo lapsena.
Aikuiseksi tultuani olin myös itse töissä perheyrityksessämme. Kymmenisen vuotta meni erilaisissa tehtävissä; äitini tehtaanmyymälässä myyjänä, Isäni puolella kokoonpanossa, lähettämössä paperitöiden kanssa, pakkaamassa asiakkaalle tavaraa, jossa minulla oli pieni kätevä trukki käytössä (heh) ja lopuksi päädyin myyntisihteerin töihin. Se aika opetti osaltaan monenlaisia asioita. Koin kuitenkin, että minun täytyy saada kokeilla siipiäni yrittäjänä myös itse. 

Nuorimman lapsen syntymän aikoihin jättäydyin pois perheyrityksestämme. Se oli aika luontainen ratkaisu, sillä työmatkani oli noin 100km/päivä ja se oli liian vaikea järjestää pienen lapsen kanssa niin, että hänen hoitopäivänsä eivät venyisi liian pitkiksi. Elin ihanassa vauvakuplassa parisen vuotta ja ostelin tyttärelleni ihania vaatteita. Hän oli minun prinsessani. Minulla on kolme muutakin lasta edellisestä liitosta, mutta ikäero nuorempien välissä oli 9 vuotta. Tyttäreni oli minun iltatähteni ja kahden pojan jälkeinen hysteria tyttöjen prinsessamekkoihin valmis! Heh!

Vaatteiden ostelusta ja valtavasta prinsessahepenehysteriasta tuli lopulta minulle myös työ, kun perustin lastenvaatteiden nettikaupan 2011. Se oli ihanaa aikaa, tykkäsin työstäni todella paljon! Tein paljon työtä yrityksen tunnettavuuden kanssa ja kirjoittelin blogia. Kuvasin tytärtäni kaupassa myynnissä olevissa vaatteissa ja sain näin lisämyyntiä. Mutta ajat olivat huonot. Taantuma ajoi nettikaupat kilpasille asiakkaista ja ulkomaiset nettikaupat pystyivät tarjoamaan parempia alennuksia ja etuja. Myös henkilökohtaisessa elämässäni myllersi, oli tullut asumusero. Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja ja yrittäjä. Sen arvaa miten siinä käy, rahat olivat tiukilla ja enkä millään pystynyt pitämään pakkaa kasassa ja jakautumaan moneen eri suuntaan. Päätin myydä yrityksen. Se oli oikea päätös.
Tuon yrittäjäkokemuksen (2 vuotta) myötä opin kyllä todella paljon yrittämisestä sekä itsestäni. Tunsin, että hankaluuksista huolimatta yrittäjyys on se minun juttu ja haluan yrittäjäksi myös jatkossa. Päätin hakeutua vaihtamaan alaa. Olinhan aina rakastanut sisustamista ja rakastanut kaikkea kaunista ympärilläni. Päätin hakeutua sisustus- ja tila-artesaani-koulutukseen. Se oli ainoa tämän alan koulutus lähellä meitä ja lasten takia en voinut kauemmaksi lähteä. Siitä alkoi minun taival sisustussuunnittelijaksi.

Valmistumisestani on nyt parisen vuotta aikaa ja tässä välissä olen päätynyt opiskelemaan kahta muutakin alaa. Koin, että minulla täytyy olla monenlaista osaamista, jotta voin perustaa yritykseni turvallisesti. Ja se on kyllä ollut oikea tie. Koulut ovat vielä tällä hetkellä kesken eli opiskelen päätoimisesti Sedussa viestintää aina ensi vuoden tammikuun loppuun saakka ja sen lisäksi minulla on visualistin monimuoto-opiskelut meneillään Helsingissä, josta on tarkoitus valmistua ensi vuoden syksyllä. Ensi vuoden syksyllä, minulla on taskussa neljä eri ammattia! Huikeaa! Kaikki opiskeluni tukevat toisiaan ja kaikki ovat yhtä tärkeitä. Olen ylpeä itsestäni ja varsinkin siitä, että olen päättänyt mennä eteenpäin ”kuin mummo lumessa”.  Pohjalaisella sisulla on myös osansa tässä kokoonpanossa. Olemmehan täällä avaruuden pääkaupungissa eli Seinäjoella! Täällä on hyvä yrittäjän olla ja paljon olen saanut ilmaista apua sekä neuvoja näitä kuvioita miettiessäni. Kaunis kiitos siis kaikille minua auttaneille! 

Minulla on valmiudet tehdä:

-sisustussuunnittelua (yksityiset kuin julkiset kohteetkin)
-myymäläsuunnittelua
-tapahtumasuunnittelua
-messuosastosuunnittelua
-somistusta
-valokuvausta (tuote- ja fiiliskuvausta)
-mainosmateriaaleja (esitteet, mainokset, pienimuotoiset nettisivut)
-sisällöntuottaminen sosiaaliseen mediaan (Facebook, Instagram, Blogit)
-konsultointi ja tilaisuuksissa esiintyminen
-haaveena omien tuotteiden suunnittelu!

Yritykseni aloittaa toimintansa täysipäiväisenä helmikuusta 2019 alkaen. Yritykseni löydät jo Fb.sta nimellä Suunnittelutoimisto Wow Design, sinne päivittelen kuulumisia ja minun arkeani yrityksen ja koulutusten välimaastossa. Kohta sinnekin tulee uusia uutisia, kunhan homma saadaan pakettiin.
Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @wowdesign_sjk sekä blogini instagramista nimimerkillä @kotinionhelmeni, siellä olen todella aktiivinen. Nettisivut valmistuvat tammikuun aikana.

Tervetuloa siis seuramaan sivujani, ja jos sinulla tarvetta edellä mainituille palveluille, älä epäröi ottaa yhteyttä. Olen sinua varten!

Rakkaudella Marika

1 kommentti

  1. Kauniisti kirjoitit. <3 Lapsuutesi ja perheesi yrittäjyys oli kuin omasta elämästäni. Itse lähdin opiskelemaan aivan muuta alaa, kuin perheyrityksemme tarjoaa. Olin vieraalla töissä opettavat kuusi vuotta ja sain kolme lasta. Kun kuopus syntyi ja olin kotona, kävin viikottain auttamassa äitiäni perheyrityksessä. Kun tuli aika palata takaisin virkaani, päätinkin antaa sen pois ja lähdin opiskelemaan sekä siirryin perheyritykseemme töihin. Päätökseen olen ollut kyllä tyytyväinen ja varmasti työt muualla kasvatti minua sekä antoi näkökulmaa yrittäjyyteen!
    Tsemppiä sulle! <3

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit viestin.