Yrittäjyys - Minun tarinani sisustussuunnittelijaksi

Seisoin pienen maalaiskoulun pihamaalla ja mietin, lähdenkö polkemaan kotiin, kilometrin päähän  jossa sisarukset olivat juuri palaamassa koulusta, vai lähtisinkö polkemaan vähän kauemmaksi, kolmen kilometrin päähän. Siellä oli äidin ja isän työpaikka, viereisissä rakennuksissa. 

Isän rakennuksessa oli likaisia työmiehiä, jyskyttäviä kovaäänisiä koneita, rasvantuoksua, trukkeja ja kuorma-autoja. Työmiehet puuhasivat omiaan, kun ohitin heidät mennäkseni toimistoon, joku taisi huomata tuloni ja moikata kaukaa. Osa työmiehistä tykkästi hauskuuttaa minua ja he ottivat minut joskus mukaan korttipeliin, jota tauolla tavalliseen tapaan pelasivat. Se oli niin makeeta! Taukohuone oli täynnä tupakansavua, mutta se oli 70- ja 80-luvun vaihteessa hyvin tavallista. Isän toimisto oli käytävän päädyssä, huone oli suurin kaikista ja siinä oli monta ikkunaa. Hänen huoneeseen piti mennä varoen, jos hänellä olisi vaikka joku asiakas tai tärkeä puhelu meneillään. Isä ei pitänyt turhasta häiriöstä, joten opin kurkkaamaan ovenraosta varovasti. Lempipaikkani oli kuitenkin ruokalassa, jossa oli ihana keittäjä Rauha, joka passasi minua ja laittoi ruoan pöytään. Hän oli lempeä ja avulias. Hän ehti pysähtyä hetkeksi pienen lapsen äärelle ja kysyä mitä kuuluu. Torstaisin Rauha valmisti hernekeittoa ja kropsua. Se oli niin hyvää!

Äidin työhuone sijaitsi samassa toimistossa kuin isäni, mutta hänen varsinainen työnsä oli kuitenkin viereisessä rakennuksessa. Muistan edelleen sen saumurien hurinan korvissani, ne surisivat kilpaa ensi kovaa ja sitten vaimentuen loppua kohden ja taas uudestaan. Radio soi taustalla vaimeasti. Kankaiden voimakas tuoksu, naisten puheensorina ja taukojumppa ovat juurtuneet kovalevylleni ikuisiksi ajoiksi. Ihastelin ompelijoiden tekemää jälkeä ja lukuisia tyynykasoja, jotka houkuttelivat hyppäämään sekaan. Ja joskus hyppäsinkin, ja sain huutoa osakseni! Heh. Se ei tietenkään ollut sallittua. Tyynyt, päiväpeitot ja erilaiset ikkunaverhot lähtivät asiakkaille, mikä minnekin.

Olen siis yrittäjien tytär, se on elämä, josta tiedän ja johon opin jo lapsena.
Aikuiseksi tultuani olin myös itse töissä perheyrityksessämme. Kymmenisen vuotta meni erilaisissa tehtävissä; äitini tehtaanmyymälässä myyjänä, Isäni puolella kokoonpanossa, lähettämössä paperitöiden kanssa, pakkaamassa asiakkaalle tavaraa, jossa minulla oli pieni kätevä trukki käytössä (heh) ja lopuksi päädyin myyntisihteerin töihin. Se aika opetti osaltaan monenlaisia asioita. Koin kuitenkin, että minun täytyy saada kokeilla siipiäni yrittäjänä myös itse. 

Nuorimman lapsen syntymän aikoihin jättäydyin pois perheyrityksestämme. Se oli aika luontainen ratkaisu, sillä työmatkani oli noin 100km/päivä ja se oli liian vaikea järjestää pienen lapsen kanssa niin, että hänen hoitopäivänsä eivät venyisi liian pitkiksi. Elin ihanassa vauvakuplassa parisen vuotta ja ostelin tyttärelleni ihania vaatteita. Hän oli minun prinsessani. Minulla on kolme muutakin lasta edellisestä liitosta, mutta ikäero nuorempien välissä oli 9 vuotta. Tyttäreni oli minun iltatähteni ja kahden pojan jälkeinen hysteria tyttöjen prinsessamekkoihin valmis! Heh!

Vaatteiden ostelusta ja valtavasta prinsessahepenehysteriasta tuli lopulta minulle myös työ, kun perustin lastenvaatteiden nettikaupan 2011. Se oli ihanaa aikaa, tykkäsin työstäni todella paljon! Tein paljon työtä yrityksen tunnettavuuden kanssa ja kirjoittelin blogia. Kuvasin tytärtäni kaupassa myynnissä olevissa vaatteissa ja sain näin lisämyyntiä. Mutta ajat olivat huonot. Taantuma ajoi nettikaupat kilpasille asiakkaista ja ulkomaiset nettikaupat pystyivät tarjoamaan parempia alennuksia ja etuja. Myös henkilökohtaisessa elämässäni myllersi, oli tullut asumusero. Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja ja yrittäjä. Sen arvaa miten siinä käy, rahat olivat tiukilla ja enkä millään pystynyt pitämään pakkaa kasassa ja jakautumaan moneen eri suuntaan. Päätin myydä yrityksen. Se oli oikea päätös.

Tuon yrittäjäkokemuksen (2 vuotta) myötä opin kyllä todella paljon yrittämisestä sekä itsestäni. Tunsin, että hankaluuksista huolimatta yrittäjyys on se minun juttu ja haluan yrittäjäksi myös jatkossa. Päätin hakeutua vaihtamaan alaa. Olinhan aina rakastanut sisustamista ja rakastanut kaikkea kaunista ympärilläni. Päätin hakeutua sisustus- ja tila-artesaani-koulutukseen. Se oli ainoa tämän alan koulutus lähellä meitä ja lasten takia en voinut kauemmaksi lähteä. Siitä alkoi minun taival sisustussuunnittelijaksi.

Valmistumisestani on nyt parisen vuotta aikaa ja tässä välissä olen päätynyt opiskelemaan kahta muutakin alaa. Koin, että minulla täytyy olla monenlaista osaamista, jotta voin perustaa yritykseni turvallisesti. Ja se on kyllä ollut oikea tie. Koulut ovat vielä tällä hetkellä kesken eli opiskelen päätoimisesti Sedussa viestintää aina ensi vuoden tammikuun loppuun saakka ja sen lisäksi minulla on visualistin monimuoto-opiskelut meneillään Helsingissä, josta on tarkoitus valmistua ensi vuoden syksyllä. Ensi vuoden syksyllä, minulla on taskussa neljä eri ammattia! Huikeaa! Kaikki opiskeluni tukevat toisiaan ja kaikki ovat yhtä tärkeitä. Olen ylpeä itsestäni ja varsinkin siitä, että olen päättänyt mennä eteenpäin ”kuin mummo lumessa”.  Pohjalaisella sisulla on myös osansa tässä kokoonpanossa. Olemmehan täällä avaruuden pääkaupungissa eli Seinäjoella! Täällä on hyvä yrittäjän olla ja paljon olen saanut ilmaista apua sekä neuvoja näitä kuvioita miettiessäni. Kaunis kiitos siis kaikille minua auttaneille! 

Minulla on valmiudet tehdä:

-sisustussuunnittelua (yksityiset kuin julkiset kohteetkin)

-myymäläsuunnittelua

-tapahtumasuunnittelua

-messuosastosuunnittelua

-somistusta

-valokuvausta (tuote- ja fiiliskuvausta)

-mainosmateriaaleja (esitteet, mainokset, pienimuotoiset nettisivut)

-sisällöntuottaminen sosiaaliseen mediaan (Facebook, Instagram, Blogit)

-konsultointi ja tilaisuuksissa esiintyminen

-haaveena omien tuotteiden suunnittelu!

Yritykseni aloittaa toimintansa täysipäiväisenä helmikuusta 2019 alkaen. Yritykseni löydät jo Fb.sta nimellä Suunnittelutoimisto Wow Design, sinne päivittelen kuulumisia ja minun arkeani yrityksen ja koulutusten välimaastossa. Kohta sinnekin tulee uusia uutisia, kunhan homma saadaan pakettiin.
Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @wowdesign_sjk sekä blogini instagramista nimimerkillä @kotinionhelmeni, siellä olen todella aktiivinen. Nettisivut valmistuvat tammikuun aikana.

Tervetuloa siis seuramaan sivujani, ja jos sinulla tarvetta edellä mainituille palveluille, älä epäröi ottaa yhteyttä. Olen sinua varten!

Rakkaudella Marika

Joulun tunnelmaa kotiin

Pikku hiljaa on joulua laitettu kotiin. Valot syttyvät ja jolukoristeet on kaivettu kaappien kätköistä ja niitä on ihmetelty tyttären kanssa yhdessä. Miten ne on aina niin ihana ottaa esille! Minä rakastan joulua ja siihen valmistautumista!

Minulla on tapana käydä jolukoristeet läpi joka ikinen joulu ja luovun kaikesta ylimääräisestä. Tänä vuonna koristeita lähti perheelle, joka joutui jättämään kotinsa homeen takia. Lisäksi joka joulu hankin jotain uutta; kirppareilta ja sitten paikallisista joulupuodeista tai sisustusliikkeistä. Nautin kun saan kierrellä jouluisissa puodeissa, kun samalla joululaulut soi taustalla. Hypistelen ja ihastelen. Sellaista joulun aistimista, ihanaa! Ja huomaan, että nuorin tyttäreni on seuraa perässä. Hän hyppelehtii aamusta alkaen tonttulakki päässä ja odottaa innoissaan joka ikinen aamu tontun tehtävää joulukalenterista! Tonttu nimittäin tuo tonttuovelle tehtävän, joka täytyy suorittaa ja sen jälkeen ovelle ilmestyy pieni palkinto. Viikonloppuna hänen täytyi piirtää tontulle ja ulkoilla max. 30min. Tänään tonttu kehotti koristelemaan pienen kuusen, joka tulee tyttären huoneeseen. Voitte kuvitella tätä riemua ja odotuksen tuskaa, koska se palkinto tupsahtaa siihen ovelle. Heh. Ja minä nautin hänen aidosta innostaan ja siitä kuinka reippaasti hän suorittaa tehtävät! Niin ja tonttuhan en ole minä vaan meillä käy ihan oikea tonttu!

Jouluisessa sisustuksessa suosin luonnonmateriaaleja - havuja, käpyjä, kukkia (hyasintti sekä eukaluptus on ihania!), taljoja, kynttilöitä, paperitähtiä. Joulusisustuksemme on valkoinen sekä harmaa yhdistettynä lämpöiseen puuhun. Pieni ripaus punaista joulussa täytyy myös olla. Vihreys tulee sitten kukista sekä havuista. Pikkukuusia täytyisi hakea lasimaljakkoon, niitä minulla on ollut nyt monena jouluna. Kransseihin olen hurahtanut myös. Harmi, että meillä takan lämmityksen vuoksi kranssit eivät oikein menesty. Alkavat varista aika pian. Ulko-ovessa on ainut aito havukranssi. Hermojani säästääkseni tämä on kompromissi minun itseni kanssa. Heh.

Jouluiset asetelmat ovat myös ihania! Keittiön pöydällä meillä on tänä vuonna pupun talvimetsä asetelma. Tarjottimelle on helppo muodostaa kivoja asetelmia olemassa olevilla joulukoristeilla sekä havuilla tai kukilla sekä kynttilöillä. Kipparilta löytyi ainoastaan tuo pieni lasimökki muutamalla eurolla. Tyttö leikkii monesti ruokaa odotellessaan pupulla ja havut toimii pupun ruokana.

Hyggeilemme iltaisin kynttilänvalossa glögiä juoden. Pipareitakin on leivottu jo kerran ja usempi paketti kauppareissullakin tullut ostettua. Riisipuuro on myös suurta herkkuani! Hieman kanelisokeria päälle ja voi että se voi olla hyvää! Joulu on ihanaa aikaa ja toivoisin vielä valkoista joulua! Harmi, että nykyään saamme hyvin vähän lunta näin joulun alla.

Huomenna alkaakin sitten itsenäisen Suomen 100-vuotis juhlinta! Tytön koulussa on illalla juhlat ja itsenäisyyspäivänä menen ystävän syntymäpäiville sekä varmasti katan pöydän kotona kauniisti ja syömme hyvin ja hartaasti. Kyllä saamme olla onnellisia kotimaastamme. Minä ainakin olen! Palaan itsenäisyyspäivänä tänne blogiin taas!

Jouluisin terveisin Marika

Tonttuovi, jokos sinulla on sellainen?

Terveisiä tontulta! 

Meille nimittäin ilmestyi seinään pienen pieni ovi, josta vain tontulla on lupa kulkea. Tuon maagisen oven takana on tonttulandia. Sinne johtaa portaat, jonka yläpäässä on tonttujen koti. Valitettavasti ihmisillä ei ole sinne asiaa. Siellä on nyt kova huiske ja touhu, kohtahan on joulu!

Näin kävimme keskustelua 8-vuotiaan tyttäreni kanssa. Hän oli kovin tohkeissaan tuosta pienestä ovesta ja ajatuksesta, että siitä tonttu meille kulkee. Voin vain kuvitella lapsen mielenkuvituksen tonttulandiasta ja siitä, kun tonttu salaa hiipii ovesta pienin hiipivin askelin. Ajatus on kutkuttava ja hieman pelottavakin. Mutta tontuhan ovat kilttejä! Ei siis syytä huoleen!

Tyttäreni kirjoitti innoissaan tontulle kirjeeen, jossa toivoi joulukalenteriksi tehtäväkalenteria. Sellaista missä täytyy tehdä ensin jokin tehtävä, ennenkuin tonttu sujauttaa palkinnon joulukalenteriin. Pieni lappunen oli ilmestynyt etuovemme kynnysmaton alle, jonka päällä luki tontuille. Nyt odottelemme toteutuuko tuo toive. Luulenpa, että tonttu on kovin mielissään tuosta toiveesta. Vink, vink!

Tonttuovesta on muodostumassa tämän talven megahitti! 

Jo nyt eri fb-ryhmissä on näkynyt paljon kauniita tonttuovia. Esimerkiksi Moderni ja skandinaavinen joulu -ryhmässä (klik). Tonttuoven voi askarrella itse tai ostaa tällaisen valmiin askartelupaketin, josta voi sitten tuunata mieleisensä oven. Minä ostin valmiin paketin, joka sattumalta tuli minua vastaan kirpputorilla. Maalasin osat kaapista löytyneillä seinämaaleilla. Valitsin väriksi harmaan, sillä se sopii meidän sisustukseen erinomaisesti.

Kaapeista löytyi kaikenlaista pientä sälää tontun ovea koristamaan. Tässähän on vain mielikuvitus rajana, mitä kaikkea oven ympärille voi keksiä. Pienet puiset ruukut meillä on ollut Maileg - pupujen leikeissä. Ruukkuihin laitoin pienen palan havua sekä marjoja.

Tämän tonttuoven saa myös auki ja oven taakse leikkasin lehdestä kuvan. Valitsin kuvaksi portaat, josta tulee kiva tunnelma, että ne johtavat johonkin. Sinne tonttulandiaan tietenkin!

Jokos teillä on tonttuovi?

Kivaa viikkoa
Marika