PUU



Niin se viikonloppu taas vierähti ja arki alkoi.
Tätähän se elämä on, arkea ja viikonloppua vuoron perään.
Joskus mietin, miten useasti elämäni aikana ehdin vaikka pyyhkiä keittiön pöydän.
Tai pestä pyykkiä..
Hauska joskus miettiä jotain lukua, että tosiaanko pyyhin viidettä miljoonaa kertaa tätä samaa pöytää ja montako on vielä edessä. Huh, huh..
; D
 

Käväisin taas kirpparilla tänään.
Löysin sieltä kivan taulun. 
Siinä kököttää puu; alastomana, yksin ja keskellä kylmää talvea.
Minua viehätti sen yksinkertaisuus ja kuinka se kuvaa juuri tätä vuodenaikaa.
Sytytin kynttilän sen eteen ja se tuntui heti saavan osakseen lämpöä.
Kohta se taas herää eloon ja loistaa vihreydellään!
Sitä kohden siis mennään.
Valo, kaipaan sinua!









Ei kommentteja